Klo 19:30 @ Ambelokipin metroasemalla
"Oli muuten hyvää viiniä"
"Joo, ei yhtään paha, kiva laittaa ittensä nätiks"
"Kelaa, nyt tutustutaan tähän kohuttuuun Ateenan yöelämään, mihinköhän Dimi vie meiät?"
"Nii, en tiiä. Katotaan hei se vika metro himaan, ettei tarvi ottaa taksia. Venaa... 2:30, okei tullaan sillä"
"Heh, tai sit seuraava tulee vasta puol kuus, et paree kerkee siihen sit"
"Aaw, i have been missing you girls"
"Omg, now we are in athens!!!! So what we gonna do now, meet some your friends or something like that?"
"I have been at work all day long, so I go now home, eat something, get a shower and take a nap. I meet you with my friends at Keramikos metrostation 1 o´clock"
"WTF???!!!!!"
"Yeah, nightclubs will be open at midnight and we gonna party all night long, so prepare, go to eat something and sleep a bit. It will be crazy!"
"Oke, mennää takas hotellille siis mitä ihmettä"
"Joo. Siis kylhän me tää tiedettiin, mut treffit vasta yhdeltä yöllä?! pitäskö pestä meikit pois?"
"No mä ainakin vaihan nää korkkarit heti pois"
"Joo. Käydään hakee vähän viiniä"
"Ja mennään nukkuu"
lauantai 27. helmikuuta 2010
perjantai 26. helmikuuta 2010
Manun pelastamaa
Vaikeudet alkoivat jo ennen lähtöä. Lähtöpäivää oli odotettu, mutta se siirtyi hermoja raastavasti kaksi päivää eteenpäin kreikkalaisten yleislakon takia. Lentokentältä meidät piti hakea itse yliopiston kv-koordinaattori, mutta tietämättömistä esteistä hän perui tulonsa edellisenä iltana. Saimme maistaa klassista Kreikkaa, mikään ei tapahdu ajallaan.
"Ei me täällä lasketa kilometrejä tai minuutteja, kaikki toimii kyllä ajallaan". Ajatus tuntuu mahdottomalta suomalaistytön näkökulmasta. Miten mikään yhteiskunta voi toimia, jos kaikki tehdään omalla tavalla omalla ajallaan?
Lentokentälle saavuttua oli ihanaa nähdä tutut kasvot vastassa, ilman Manua päivästä olisi tullut katastrofaalinen. Kreikkalainen fysioterapeuttiystävämme sai pidettyä taksikuskin aisoissa, herrasmiehen tavoin tarjosi paikallista ruokaa ja esitteli lämmöstä sokaistuneille toikkareille kaupunkia. Tiedossa on miten metrolla kuljetaan ja mistä lippuja saa, enää täytyisi vain oppia ymmärtää aakkosia, että tietäisi mihin joutuu.
Miia
P.S Nyt lätkää ja naamariin suvlàkia! Enää bisse puuttuu ja Hansu luulis asuvansa suomalaisen miehen kanssa.
"Ei me täällä lasketa kilometrejä tai minuutteja, kaikki toimii kyllä ajallaan". Ajatus tuntuu mahdottomalta suomalaistytön näkökulmasta. Miten mikään yhteiskunta voi toimia, jos kaikki tehdään omalla tavalla omalla ajallaan?
Lentokentälle saavuttua oli ihanaa nähdä tutut kasvot vastassa, ilman Manua päivästä olisi tullut katastrofaalinen. Kreikkalainen fysioterapeuttiystävämme sai pidettyä taksikuskin aisoissa, herrasmiehen tavoin tarjosi paikallista ruokaa ja esitteli lämmöstä sokaistuneille toikkareille kaupunkia. Tiedossa on miten metrolla kuljetaan ja mistä lippuja saa, enää täytyisi vain oppia ymmärtää aakkosia, että tietäisi mihin joutuu.
Miia
P.S Nyt lätkää ja naamariin suvlàkia! Enää bisse puuttuu ja Hansu luulis asuvansa suomalaisen miehen kanssa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)