Vaikeudet alkoivat jo ennen lähtöä. Lähtöpäivää oli odotettu, mutta se siirtyi hermoja raastavasti kaksi päivää eteenpäin kreikkalaisten yleislakon takia. Lentokentältä meidät piti hakea itse yliopiston kv-koordinaattori, mutta tietämättömistä esteistä hän perui tulonsa edellisenä iltana. Saimme maistaa klassista Kreikkaa, mikään ei tapahdu ajallaan.
"Ei me täällä lasketa kilometrejä tai minuutteja, kaikki toimii kyllä ajallaan". Ajatus tuntuu mahdottomalta suomalaistytön näkökulmasta. Miten mikään yhteiskunta voi toimia, jos kaikki tehdään omalla tavalla omalla ajallaan?
Lentokentälle saavuttua oli ihanaa nähdä tutut kasvot vastassa, ilman Manua päivästä olisi tullut katastrofaalinen. Kreikkalainen fysioterapeuttiystävämme sai pidettyä taksikuskin aisoissa, herrasmiehen tavoin tarjosi paikallista ruokaa ja esitteli lämmöstä sokaistuneille toikkareille kaupunkia. Tiedossa on miten metrolla kuljetaan ja mistä lippuja saa, enää täytyisi vain oppia ymmärtää aakkosia, että tietäisi mihin joutuu.
Miia
P.S Nyt lätkää ja naamariin suvlàkia! Enää bisse puuttuu ja Hansu luulis asuvansa suomalaisen miehen kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti