H&M Eräpirjoilut osa 5

"One of the most amazing places in Greece,if not the world is Meteora. If you have seen pictures of Greece or spend any time looking through travel brochures then you have certainly been impressed by the monasteries perched on top of enormous rocks and have probably wondered how on earth they built them. The rocks themselves are impressive, rising from the plains of Thessaly a few miles northwest of Kalambaka.The word Meteora means literally 'hovering in the air' and of course brings to mind the word meteor. What created this rare geological phenomenon is one of the mysteries of nature and there are many theories though they remain theories and none have been proven. But as amazing a marvel of nature as these giant rocks are the buildings on the top of these are a marvel of man and seem just as miraculous. " greecetravel.com

Ja olihan ne. Ihan uskomattomia.

5 tunnin junamatkan aikana pääsi nauttimaan jo mielettömistä maisemista, kun juna kiemurteli pitkin mäkiä, laaksojen ja vuorten läpi. Välillä pulssi nousi muutamalla pykälällä ylöspäin, kun katsoi ikkunasta ulos ja näki pelkän pudotuksen.

Matkalla vastapäätä istui vanhaherra, jonka silmät säihkyi. Setä hymyili kaikille ja kaikelle. Aattelin, että tossa on mun määränpääni sitten kun rypistyn.

Lähettiin reissuun extempore. Neitosilla ei ollut tiedossa missäpäin Meteora ylipäänsä on, mutta niin tässä maassa asiat hoidetaan. Ilman turhia paineita.

Hotelli oli halpisversio kaikesta, mutta niin ollaan mekin. Huolettomina viimeisin ryöstökokemus mielissämme, jätettiin tavarat huoneeseen, vaikka parvekkeen ovea ei saanut lukkoon ja joku kävi avaamassa huoneen oven kun köllötettiin.

Pirjoillessa tuli hetkellinen olo, että on Suomen kesässä. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana näki samanlaista vihreää kun meillä kotona on. Mutta se illuusio hävisi nopeasti kun katsoi muuta maisemaa, olihan se ihan mieletöntä käärmeineen, ötököineen, luostareineen.

Illalla oli jo niin heikko happi, että päätettiin ottaa iisisti. Oon näköjään matkajännääjä kun saan itelleni kuumeen aina kun pitäis tehdä jotain. Parosilla ja Santorinilla puolet reissusta tuli vietettyä lakanoiden ja wc-ankan naapurustossa. Elämäni suuria hetkiä.

Käytiin syömässä paikallisessa tavernassa ja illaksi vedettiin ruoto pitkäksi parisängyn laidoille ja katottiin Kreikkalaista Idolsia ja Scarlettia. Ja vihattiin sitä. Perusjengiä, tulemme lomalle katsomaan telkkaria. Mutta vannon käsi sydämellä, että oli eka kerta koko 2,5 kk aikana. Oikeesti.

Seuraavana aamuna luostareiden kellot veti klo 8-10 aikana liian monta trancesettiä.

Suihkussa koin ikävän yllätyksen, kun vauhkoontunut nainen juoksi sisään. Huomattiin, että ylihintaiset paluulippumme oli samaisen aamun ensimmäiseen junaan. Vaikka kaput-miehelle selvästi tavutimme, että viimeinen juna. Ei, ei. Oma vika, pikkusika. Tarkistaisitko ne liput.

Taas nauratti. Jotenkin tuntuu, ettei meidän karma nyt oo kunnossa. Kaput-miehelle tavutettiin asioita ja sitten maksettiin taas lisää. Ja päästiin junalla, jonnekkin. Siellä jossain odotettiin olojen kanssa. Ateenaan menevässä junassa huomattiin, että kaput-miehellä riittää huumorintajua, ei meillä ollut paikkoja joissa istua. Ihan semijees kipeenä istua kusenhajussa lattialla. Mutta elämä on.
Loppumatkasta päästiin kuitenkin istumaan penkeille ja kotiin päästyä oli fiilis hilpeä, vihdoinkin Panadolhottia naamariin ja unta pallukkaan.

Mutta raksin voi vetää tehtävälistaan: meteora on nähty, koettu ja kärsitty.