Herätyskello soi 6:30, univelat painaa, raahaudun suihkuun. Hansu tekee aamupalan ja hoputamme toisiamme toimimaan rivakammin. Bussista ei saa myöhästyä.
7:15, 7:30, 7:40, 8:00, 8:10, 8:20. Bussia ei näy. Ateenassa mikään ei pidä ikinä paikkaansa. Soitamme Mrs. Katsoudalle ja kysymme mitä teemme. Bussilakko. Grrrrreat.
Alkutaipale Ateenassa on ollut kivikkoinen. Ongelmia ovat tuottaneet:
1. jatkuvat paperisodat - Hae paperi tuolta toimistosta, vie tuonne toimistoon, eikun se onkin kiinni, leima tuohon, leima tähän, kuva siihen, ei, ei sittenkään, vaan tuohon, menen kahville, tule tunnin päästä, ei toimi, en ymmärrä mitä puhut, kreikkaa, ei. ÄÄÄ. Ja hei verikoe, jotta oot terve. WHAT?
2. asuntoasiat - ota tyttö tästä kiva asunto, home nurkassa, sinä tulla tähän, toinen tyttö toisen asunto, täällä kolme kundi sinun kanssa, amme on kääritty paskaan.
3. kielimuurit - jengi puhuu yllättävän huonoa englantia, vaikka olisivat korkeassakin asemassa yliopistolla, jatkuvia väärinkäsityksiä
4. liikenne ja välimatkat - harjoittelupaikkaan saattaa pahimillaan mennä yli kaksi tuntia, koululle puolitoistatuntia, ei aikatauluja, jatkuvasti lakkoja, ruuhkat, liikennekäyttäytyminen aivan järkyttävää. Ihmetteln jos meistä kumpikaan ei saa hittiä autoilta tällä reissulla.
Mutta onneksi nää on vain käytännön ongelmia, ihmiset on aivan ihania, sää aurinkoinen ja lämmin. Ollaan löydetty pelastavia enkeleitä opiskelijajärjestöistä ja kaikki haluaa auttaa meitä omalla ajallaan omasta tahdostaan.
Tänään kaikki kokoontuu keskuskampukselle kuuntelemaan musiikkia ja illalla on luvassa Akropolin lähellä lollipop- bileet. Josko vaan päästäisiin perille bussilakosta huolimatta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti